Siirry pääsisältöön

Tekstit

Cause I'm yours?

  Hän on Kauraniemen Cause I´m Yours. Hän on tyttö Diivan ja Guccin pentueesta (s.11.6.2022) ja etsii vielä itselleen sitä oikeaa ihmistä. Tämä pentu on pentueen rohkein ja touhukkain. Hän etsii itselleen ensisijaisesti harrastavaa ja näyttelyistä kiinnostunutta kotia. Oletko se sinä? 

Pentuja!

Vastasyntyneet Diiva ja Gucci saivat toisensa eräänä huhtikuisena iltana ja sen seurauksena meidän pentulaatikossa tuhisee neljä 11.6.2022 syntynyttä pikkumustaa. Sukupuolijakauma tasan, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Jälleen kerran Diiva on hoitanut pennut tunnollisesti ja rakkaudella, ja kasvattajan tehtävä on ollut lähinnä ihmetellä ja ihastella pieniä vadelmatassuja.       Tytöt Pojat

Retu 4.4.2009 - 19.12.2021

  Tuli aika päästää ensimmäinen koirani ja paras ystäväni ajasta ikuisuuteen. Kiitos yhteisestä matkasta, en unohda sinua koskaan rakas Retu 💔

Pentujen terveystarkastus - kolme tervettä pupsia!

Tänään oli pentujen ensimmäinen pidempi automatka kun suunnattiin Ouluun, Kamuun, pentutarkastukseen. Matka meni hyvin alkumatkan pieniä soraääniä lukuun ottamatta. Sydämistä ei kuulunut ylimääräisiä suhinoita, silmät oli terveet ja jalkovälipallukatkin oikeilla paikoillaan. Tähän asti siis kaikki priimaa! Sirutusta olen siirtänyt ja siirtänyt kun nimiä ei ole ollut, mutta tänään sekin asia hoidettiin pois päiväjärjestyksestä. Nimien keksiminen alkoi muistuttaa meillä kotona jo farssia, mutta lopulta siitä(kin) selvittiin. Kun on kyse B-pentueesta, piti nimissä olla jotain b-kirjaimella alkavaa. Päätin, että näiden pentujen nimissä etuliitteenä on Beloved, rakastettuja kun ovat. Ja koska ovat niin huippuja, niin perään tuli huippu englanniksi, huippu latinaksi ja Halti. Se siitä, tämän prosessin tuloksena syntyi myös läjä nimiä kaikista muista aakkosista. Ehkäpä niihin palataan piakkoin ;) Kotimatkalla poikettiin vielä vähän jaloittelemassa Ninon emännän, Päivin luona. Pennut tulivat k...

Ja taas on synttäreitä juhlittu.

Pennut ovat nyt viisi viikkoisia. Vauhtia ja meteliä alkaa olla melkoisesti näissä veijareissa. Edelleen kaikki on sujunut kuin käsikirjoituksessa, pennut kasvavat hyvin, syövät hyvin ja kehittyvät niinkuin koiranpentujen kuuluukin.  Pentujen kodit on päätetty ja kaikki saavat ihania ihmisiä ympärilleen. Ensi viikolle on varattu pentutarkkiaika, joten silloin on tiedossa pienten ensimmäinen pidempi automatka. Juhannuksena autoilua jo vähän treenattiin kun hurautettiin koko porukka mökille keskikesän juhlaa viettämään. Tämä pentue on kyllä älyttömän sopeutuvainen porukka kun eivät olleet maiseman vaihdoksesta millänsäkään; touhut jatkuivat siitä mihin ne kotona jäi eikä kukaan ihmetellyt maiseman vaihdosta.  Ensi viikolle pitäisi varata myös sirutusaika paikalliselle eläinlääkärille. Olen siirtänyt ja siirtänyt sen varaamista, koska siellä pitäisi sitten tietää pentujen nimet. Ja niitähän ei edelleenkään ole, miten voikin olla vaikeaa keksiä ja päättää koirille B-kirjaimella al...

Pikkupojat jo kaksiviikkoisia!

Tai ei nämä niin kovin pieniä ole... Diivan kermabaarissa herkuttelevat mörssärit painavat kaikki jo yli 700g, silmät ovat auenneet ja pentulaatikossa harjoitellaan juoksuaskelia. Kasvattajan rooli on edelleen vain seurata ja ihastella sivusta, Diiva hoitaa jälkikasvuaan moitteettomasti.  Vielä viikon verran pennut saavat elellä saunakammarissa omissa tutuissa ympyröissään, mutta pian koittaa muutto olohuoneeseen ja alkaa tutustuminen maailmaan. Tänä iltana on ohjelmassa ensimmäinen kynsien leikkaus ja lähipäivinä myös ensimmäinen madotus.   Nimitehtaassa suttaa toistaiseksi vielä aivan tyhjää. Kutsumanimet ovat syntymäjärjestyksessä ykkönen, kakkonen ja kolmonen ja virallisista nimistä ei tietoakaan. Onneksi on vielä muutama viikko aikaa miettiä ja tehdä päätöksiä nimien suhteen, mutta kutsumanimet taidan jättää suosiolla tulevien kotien päätettäväksi.  Alla vielä pariviikkoisten naamakuvat, onhan nämä aivan ihania💙 Poika 1 Poika 2 Poika 3

Diivan poikatrio on nähnyt päivänvalon!

Pitkä urakka on vihdoin ohi ja pentulaatikossa tuhisee kolme aivan upeaa poikaa. Diivan lämpöpiikki käväisi nopeasti tiistaina iltapäivästä ja melkeinpä samantien alkoi välillä raivokkaaksikin yltyneet pesäntekopuuhat. Sitten vain odoteltiin... meni ilta... yö... ja vielä seuraava aamukin. Eilen iltapäivästä, tiineysvrk 62, alkoi supistukset voimistua ja pennut syntyivät lopulta ilman isompia ongelmia.  Kaikki olivat hyvin elinvoimaisia alusta asti ja marssivat määrätietoisesti maitobaariin aivan omatoimisesti. Diiva on jälleen aivan loistava äitikoira ja pitää huolta pienokaisistaan. Pennuilla on ikää pian vuorokausi ja jokainen on hienosti nostanut painoaan. Diiva on myös toipunut synnytyksestä tosi hyvin, vaikka se niin pitkäksi venyikin; ruoka maistuu ja häntä heiluu. Tällä hetkellä ei siis ole huolta huomisesta!                   Diivan uutukaiset parin tunnin ikäisinä Poika 1 Poika 2 Poika 3         ...

Pentusia!

Diivaa seuratessa olen ollut hiljaa mielessäni vahvasti sitä mieltä, että pentuja on tulossa. Merkit ovat olleet selvät ja päivä päivältä vain vahvistuneet. Halusin kuitenkin olla aivan varma ja käytin Diivan tiineysultrassa tänään kun vuorokausia ensimmäisestä astutuksesta on kulunut 29. Ja kyllä, pieniä sheltinalkuja löytyi yhteensä neljä. Kaikkien sydän löi, eli tähän mennessä kaikki hyvin.  Yksi salamatkustajista. Kuva on vähän kehno, mutta onpahan joku muisto käynnistä kuitenkin.   

Odottamista ja toivomista

Tämä kasvattaminen on yhtä odottamista ja toivomista. En jaksa edes aloittaa alusta, mutta monta vuotta on odotettu ja toivottu vaihe kerrallaan milloin mitäkin. Diivan kohdalla on odotettu ja toivottu terveyttä ja jalostuskelpoisuutta, sitten juoksuja, astutuksen onnistumista ja pentuja. Sitten odotettiin ja toivottiin, että ensimmäiset pennut ovat terveitä ja kasvatustyö saisi jatkoa.  Tänä keväänä on odotettu taas juoksuja ja seuraavaksi toivotaan huomisen astutusreissun onnistumista, eli taas on tavallaan aloitettu alusta tämä kaikki odottaminen ja toivominen. Tämä on oikeasti todella mielenkiintoista ja kiehtovaa, vaikkakin välillä vähän pitkäveteistä. Onneksi elämä on paljon muutakin, kuin ainaista odottamista ja toivomista 😊 Pentukyselyitä on tullut aivan valtava määrä. Olen lukenut kaikki, mutta millään en ole ehtinyt jokaiseen vastata. Pyrin kasvattamaan rodunomaisia ja terveitä pentuja ja pentujen kodeilta toivon, että pentu on perheenjäsen josta sitoudutaan huolehtimaan...

Onnistumisen iloa

Aloittelevan kasvattajan saa iloiseksi ja onnelliseksi A-pentueen priimat terveystulokset. Aivan erityistä iloa tuottaa se, että onnistuin valitsemaan kotoa poismuuttaneille pennuille sellaiset kodit, joissa koirat elävät onnellista elämää ja heidän omistajansa teettivät kullanmuruilleen terveystutkimukset ja mahdollistivat tämän datan saamisen. Se on minulle tärkeää. Kiitos Marja ja Tiina 💜 Kaikkien pentujen lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0.  https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoirat.aspx?Uusi=1&R=88&Nimi=kauraniemen&Kotimaiset=0 Näin ollen, pentuhaaveet Diivalle muuttuvat pentusuunnitelmiksi! Näissä suunnitelmissa riittää kuitenkin vielä niin paljon ajateltavaa, että niistä myöhemmin lisää. Juoksuja odotellessa 😉

Terveystutkimuksia

Ronja ja Hilla kävivät viime viikolla hakemassa pienet päivänäkäräiset eläinlääkäristä kun ohjelmassa oli lonkka- ja kyynärkuvaukset. Polvet tutkittiin myös. Tänään meillä on odotettu kennelliiton virallisia lausuntoja kuvista lähes henkeä pidätellen ja juuri ennen kuin odotus oli käydä sietämättömäksi, saatiin molemmille tytöille parhaat mahdolliset tulokset! Näin ollen, Ronjan ja Hillan lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0. Jes! Ronjaa ei odottaminen jännittänyt vaan hän vietti syysmyrskypäivää rennosti omalla paikallaan. Hillasta ei kuvaa saanut, koska hänellä meininki oli sama ja sijainti sohvan alla... Vielä riittää kasvattajalla jännitettävää loppuvuodeksi kun Ronjan sisarukset tutkitaan myös. Sen jälkeen voidaan Diivan pentuhaaveet toivottavasti muuttaa pentusuunnitelmiksi 💜

Vuosi pitkällä, nuorisokin jo vuoden!

On ollut vähän erilainen vuosi yleisen maailman tilanteen vuoksi ja muutenkin. Elämässä on tapahtunut isoja muutoksia ja nyt aikaa on aivan eri asioihin kuin ennen, enkä todellakaan valita! Hilla täytti vuoden kesäkuun lopussa!  Hilla vuosi sitten... ...ja nyt. Ja Ronja elokuun lopussa! Ronja vuosi sitten... ... ja nyt. Korona sotki luonnollisesti myös näyttelysuunnitelmat, mutta Hillan kanssa ehdittiin käydä alkuvuodesta Torniossa pentuluokassa hakemassa kunniapalkinto ja hieno arvostelu. Viime viikonloppuna käytiin Kajaanissa ryhmänäyttelyssä, jossa Hilla näytteli Erittäinhyvin ja Ronja Erinomaisesti. Nyt kun näyttelyissä on laukottu tälle vuodelle kaikki kaksi kertaa, niin voidaankin jäädä tauolle kasvattamaan kaikille kunnon turkit ja palata asiaan sitten ensi vuonna. Nyt kun nuoriso on vuoden iässä, on aika käydä terveystarkastuksessa.   Pentuhaaveita on Diivalle, mutta haluan varmistaa A-pentueen terveystilanteen ennen astutusta. Diivan juoksutkin on seuraavan kerran vas...

Pennut terveitä ja luovutusikäisiä

Viikot vierii hurjaa kyytiä ja arki on pitänyt sen verran kiireisenä, ettei tänne ole ehtinyt mitään kirjoitella. Pikkupennut ovat luovutusikäisiä ja Hillakin jo 4kk. Pienet kävivät eläinlääkärin tarkastuksessa ja kaikki saivat terveen paperit, ei voi olla kuin ylpeä. Hilla on pikkupentujen väsymätön leikittäjä ja meno on välillä melko hurjaa. Ensi viikolla on kahden pienen aika muuttaa uusiin koteihin ja huusholli hiljenee hieman. Moppi saa kuitenkin jäädä olohuoneeseen sisustuselementiksi vielä hetkeksi, koska kotiin jää tyttö 2, eli Ronja. Viikolla pennut saivat myös sirut niskaansa ja silloin piti tietää nimet. Kaikilla pennuilla on paikka minun sydämessä ja jokaisella nimellä oma pieni kiva tarina.  Kauraniemen Aglow Amaranthus "Lilli" (tyttö 1) Kauraniemen Awe-inspiring Alstroemeria "Ronja" (tyttö 2)  Kauraniemen Anodyne Anthem "kotikutoiselta kutsumanimeltään Nasse" (poika) Hurmuripoika "Nasse" Lilli R...

Neljän viikon synttärit

Pentutrio täyttää tänään neljä viikkoa. Aika kuluu hallitsemattomasti ja kohta nämä pienet lentää jo pesästä. Tai ainakin kaksi lähtee ja yksi jää. Korkeintaan... Ehkä... Ainakin... Jännä nähdä 😊 Tyypit on muuttaneet jo olohuoneeseen, saaneet ensimmäiset matolääkkeet, maistelleet jauhelihaa ja penturuokaa sekä tehneet tuttavuutta talouden kaikkien jäsenten kanssa. Diiva ei millään malttaisi odottaa, että pennut kasvavat ja alkavat keskittyä itsenäisesti omiin hommiinsa ja Hilla taas ei malttaisi odottaa, että pääsisi pienten kanssa painimaan. Olen yrittänyt molempia lohduttaa, että kaikki aikanaan... Neljän viikon synttäreiden johdosta ajattelin, että nyt otankin pennuista hienot synttärikuvat pöydällä. Värväsin pojan vahtimaan ettei kukaan tipu ja asettelemaan niitä kauniisti. Ajatuksena kuulosti taas helpolta hommalta, mutta yhtä hienosti meni kuin se eka kynsien leikkauskin. Pennut pyörivät ja hääräsivät pöydällä sellaisella tarmolla, etten uskaltanut juuri linssin lä...

Kaksiviikkoiset pienet ❤️

Taas meni viikko, vähän reilukin. Pentulaatikossa otetaan jo ensiaskelia ja ihmetellään maailmaa. Kaikki pennut ovat aukaisseet silmät ja Diiva hoitaa pienokaisiaan edelleen todella tunnollisesti. Äitikoira syöksyy hätiin välittömästi raketin lailla kun joku laatikossa vähän vinkaisee. Kynsien leikkuuta oli tänään ohjelmassa. Ajattelin, että helppo homma. No ei ollut, hiki tuli ja puolet kynsistä on edelleen leikkaamatta. Seuraavalla kerralla panostetaan paremmin ajoitukseen ja yritetään hoitaa homma maaliin kun pennut on massut täynnä juuri nukahtamaisillaan. Nimiä ei ole edelleenkään, kaikenlaisia ehdotuksia on kyllä ilmassa, mutta ei sellaisia jotka tuntuisi juuri oikeilta. Niitä oikeita nimiä odotellessa, he ovat tyttöjä ja poika. Tyttö 1 Tyttö 2 Poika

Kuulumiset pentulaatikosta

Pennut täyttävät tänään viikon. Aika on kulunut kuin siivillä, tuntuu että vastahan ne ”eilen” syntyivät. Koko porukka on kasvanut tasaisesti, jokainen omalla tahdillaan. Tytöt on isompia ja poika vähän pienempi, mutta hyvän kokoisia kaikki. Nimiä näillä pikku nyyteillä ei vielä ole, mutta ehkä nekin tässä ajan saatossa keksitään. Kuvia on paljon, mutta lähinnä epäonnistuneita kännykkäräpsyjä. Yllättävän hankalaa kuvata viikon ikäisiä pentuja, jotka pyrkivät vaistojensa varassa ja suunnattomalla tahdonvoimalla takaisin emon turkin suojaan, mitäpä muutakaan kuin syömään. Tyttö 1. Syntyi ensimmäisenä ja isoimpana. Pitää painotilaston piikkipaikkaa edelleen. Kauneusunilta herätessään on välittömästi kuolemassa nälkään (ainakin omasta mielestään) ja huutaa äitiä kuin viimeistä päivää. Tähän huutoon äiti vastaa aina viivytyksettä. Diiva on maailman paras äitikoira ❤ Tyttö 2. Syntyi viimeisenä ja pienimpänä, mutta on aina ruoka-aikaan kotona ja kirinyt painotilastossa toiseksi....